18. heinäkuuta 2018
17. heinäkuuta 2018
Valonheijastus
Linnunrata loistaa kirkkaana vyönä,
tähdet tuskin katoaa minnekään.
Ei ainakaan tänä yönä.
Rakastuimme sinä kirkkaana yönä,
se hetki ei katoa mihinkään.
Sen muistan.
Aika kuluu ja me katoamme,
muutumme mullaksi maan.
Silti ikuisesti vaellamme,
niin luulen.
Nyt valo heijastuu silmistämme,
niillä näemme sen, jonka näemme.
tähdet tuskin katoaa minnekään.
Ei ainakaan tänä yönä.
Rakastuimme sinä kirkkaana yönä,
se hetki ei katoa mihinkään.
Sen muistan.
Aika kuluu ja me katoamme,
muutumme mullaksi maan.
Silti ikuisesti vaellamme,
niin luulen.
Nyt valo heijastuu silmistämme,
niillä näemme sen, jonka näemme.
Hyvää tahtoa
On Ankalla
paljon hyvää tahtoa.
Kavereita, sitä
hyvää tahtoa
ja sähkökitara.
Kun ne voittajat
jakaa saalistaan,
silloin Ankka ja kaverit
paikalla on.
Tai kun häviäjät kaapii nälissään
muiden jättämiä tähteitä.
muiden jättämiä tähteitä.
Ankalla ja
kavereillaan ei ole
Bemaria tai edes
Ferraria,
mutta silti
ovat onnellisia.
Onnellisia kuin
ne Raamatun linnut,
jotka ei kylvä,
ei satoa korjaa,
mutta silti
niillä on kaikkea.
Symbaali-apina
Eksyit elämänpolulla,
se olen minä.
Minulla on vain hyvää tahtoa
ja kolhittu vartalo.
Pääni usein toimii,
kun ei toimi,
apina pääni sisällä lyö
symbaaleja ja heittää volttia.
Luulen, että pystyt sen näkemään.
Sen apinan pääni sisällä.
Tiedät siis, että ei se apina jaksa
montaa tuntia volttia heitellä.
Sekin väsyy joskus.
Etenkin, jos en silloin
syö banaania.
se olen minä.
Minulla on vain hyvää tahtoa
ja kolhittu vartalo.
Pääni usein toimii,
kun ei toimi,
apina pääni sisällä lyö
symbaaleja ja heittää volttia.
Luulen, että pystyt sen näkemään.
Sen apinan pääni sisällä.
Tiedät siis, että ei se apina jaksa
montaa tuntia volttia heitellä.
Sekin väsyy joskus.
Etenkin, jos en silloin
syö banaania.
Näimme Ketun
Sinä sanoit rakastavasi minua, ja minä vain kerroin tarinoita kaveristani
Oravasta, jonka näin lähimetsässä.
Kuinka sen kanssa keksin idean rikkoa vasaralla kiviä, tutkia niitä kuin geologit.
Kaataa se kuusimetsän mänty, joka näytti niin kuolleelta.
Ja siitä, kuinka puunkaadon jälkeen nähtiin Kettu, joka meitä tervehti
kuin vanhaa ystävää. Tosin vanhoja ystäviä me kolme oltiinkin.
Oravasta, jonka näin lähimetsässä.
Kuinka sen kanssa keksin idean rikkoa vasaralla kiviä, tutkia niitä kuin geologit.
Kaataa se kuusimetsän mänty, joka näytti niin kuolleelta.
Ja siitä, kuinka puunkaadon jälkeen nähtiin Kettu, joka meitä tervehti
kuin vanhaa ystävää. Tosin vanhoja ystäviä me kolme oltiinkin.
16. heinäkuuta 2018
Epäpäivä
Supermanin keskittyminen hetkeksi
herpaantui ja nyt kohti maapalloa syöksyy.
Pystyykö yhtään hidastamaan?
Huh.
Viimeinen kelluminen
Sukellan pelastamaan.
Jos ei hengitä, nostan hepun altaan reunalle. Suusta suuhun puhallan ja painan häntä rintakehästä.
Niin opetettiin mm. jo EA1:ssä.
Tarttee olla hellä, koska todennäköisesti
koppiksen rintakehä ei kestä kovia painalluksia.
"Rukts" kuuluisi, jos painaisin kuin normi ihmisen rintakehää, luulen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
