Se surullinen veisu, jonka lapsena kuulin.
Sen opin ja yhä sitä käytän,
lopun elämäni.
Nyt haluaisin sen loppuvan,
en pysty pysäyttämään.
Kuinka kauan jaksan pysäyttää aikaa,
kuinka kauan jaksan yrittää?
Yritän tästä vielä historiaa kirjoittaa,
nimesi jo kirjoitin paperiin.
Omaa nimeäni en enää muista.
Minun pieni rakkauteni,
sinä kyllä tiedät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti