Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
Lahon puun alla katselin kuinka orava
juoksi, pysähtyi yhtäkkiä ja aivan kuin hymyilisi minulle.
Kysyin ja se sanoikin:
"Morjens Jari, tuutko joulusafkalle meidän luo?"
Mietin, onpa kiva taas olla Oravan kaveri.
Ja oikeasti kaveri muutenkin.
Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua. Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti