23. elokuuta 2022

Jumalanpelko

Kannan sinua läpi hiljaisen huoneen,

heikko minäkin olen,

niin itsestäni uskon, en myönnä.

 

Minullakin  on kylmä,

mutta en myönnä.

Minuakin pelottaa,

mutta en uskalla sanoa.

 

Koska silloin jo kauan sitten kerroin, 

olevani metsästäjä ilman pelkoa,

se metsän petojen kauhu

puiden takana väijyen.

 

Mutta oikeasti.


Vaikka en katso

näen enemmän kuin haluaisin.

 

Se hakkuuaukean yksinäisen kurjen huuto,

se  kun kasaan kiviä haudalleni,

se kun sade kastelee, täyttää kuopat.


Tästä on hyvä jatkaa,

yhä

varmuuden vuoksi pelätä Jumalaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Se sisäinen pelko

Se sisäinen kipu, se sisäinen tuska ja se sisäinen pelko.   Ne on minussa, ne on olleet minussa ja on minussa huomisesta eteenpäin. Kuinka u...