28. huhtikuuta 2022

Eino Leino, minä ja virvatulet

Asioita elämäni aiknaa olen nähnyt. 

Todennäköisesti enemmän ja mielenkiintoisempia kuin monen muun.

Miksi? 

Itseäni olen etsinyt, itseäni olen paennut ja itseäni olen pelännyt.

Juossut karkuun ja kompastunut.


Matka. Piiiiitkä matka itseeni.

Ne murskatut ja murskaamani unelmat. Voiko niitä unelmiksi edes kutsua?

 

Herännyt Etelä-Pohjanmaalaisesta ojasta tietämättä kuinka sinne jouduin.

Herännyt puun juurelta tietämättä miksi oksennan maastopyöräni keskiölle.

Ja ne hetket, kun vihasin ääniä pääni sisällä. Kiroilin.

Ja ne tutut öiset varjokuvat, jotka pahoinpitelivät minut öisin. 

Unihalvaus.


Tämä kaikki on ollut niin turhaa, mutta tarpeen.


Virvatuli? Olen nähnyt kahdesti. Ne on vaikuttaneet minuun.

Ne hetket - olin kuin jossain toisaalla. Ne hetket oli enemmän kuin outoja.

Enemmän kuin kaunista.

 

Silloin tuntui hyvältä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jumalanpelko

Vaarini (äidinisä) sanoi, että varmuuden vuoksi usko Jumalaan. Se jumalanpelko.   Siitä ei ole haittaa. Niin hän kertoi.