Minäkin olen enemminkin kalamies kuin kirjamies.
Asioita elämäni aiknaa olen nähnyt.
Todennäköisesti enemmän ja mielenkiintoisempia kuin monen muun.
Miksi?
Itseäni olen etsinyt, itseäni olen paennut ja itseäni olen pelännyt.
Juossut karkuun ja kompastunut.
Matka. Piiiiitkä matka itseeni.
Ne murskatut ja murskaamani unelmat. Voiko niitä unelmiksi edes kutsua?
Herännyt Etelä-Pohjanmaalaisesta ojasta tietämättä kuinka sinne jouduin.
Herännyt puun juurelta tietämättä miksi oksennan maastopyöräni keskiölle.
Ja ne hetket, kun vihasin ääniä pääni sisällä. Kiroilin.
Ja ne tutut öiset varjokuvat, jotka pahoinpitelivät minut öisin.
Unihalvaus.
Tämä kaikki on ollut niin turhaa, mutta tarpeen.
Virvatuli? Olen nähnyt kahdesti. Ne on vaikuttaneet minuun.
Ne hetket - olin kuin jossain toisaalla. Ne hetket oli enemmän kuin outoja.
Enemmän kuin kaunista.
Silloin tuntui hyvältä.
Sherwood - Kervo eli Kerava.
Trail - polku.
Run - juoksu
Näistä kolmesta sanasta toteutui yksi? Hmmm...
Syntymäpäivälahja käytetty eli "juostu".
mutta viereen hiipikin fileointiveitsi, tuo pirullinen ystävä.
Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua. Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...