Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
"En kanna itseäni kauniisti, lumi sitoo minut tiukempaan.
Alkava hämärä päälleni uhkaa kaatua.
Seuraan itseäni sivusta, pyristelen ylös, jotta kaatuisin uudestaan.
Kuka tietää, vaikka joskus ylös Kuntturinvuoren pääsisin."
Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua. Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti