Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
"En kanna itseäni kauniisti, lumi sitoo minut tiukempaan.
Alkava hämärä päälleni uhkaa kaatua.
Seuraan itseäni sivusta, pyristelen ylös, jotta kaatuisin uudestaan.
Kuka tietää, vaikka joskus ylös Kuntturinvuoren pääsisin."
Jo heti huomasin, tajusin, että olet kaunotar. Minä se kertomusten kulkuri. Minulla kotina on tämä hetki, sinulla huominen. Huomasit he...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti