Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
Orava vanha.
Vanha kuin metsän kivi,
viisas kuin pöllö.
Häntä tuuhea huiska,
huiska kuoleva.
Mieli kirkas aamulla:
kannolla istuu.
Mieli kirkas kuitenkin,
onnellinen hän.
Taas itseäni ruoskin jotta olisin juuri sinun arvoisesi. Jotta sateeseen sinut saisin mukaani. Loputon kauneutesi pelottaa. Haluan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti