Sana on ankka

Suomen kieli. Kun sen sanoja ronkkii ja tökkii, 
sanat ja merkitykset ei muutu tai sitten muuttuvat.
Yksi esimerkki tässä:

Kun ankka sanaan lisää r-kirjaimen, saadaan sana rankka:

Ankka, perätön (lehti)uutinen on rankka.
Rankka ankka, väkivaltaa sisältänyt perätön (lehti)uutinen.

Lisätään s, saadaan sankka.
Sankka ankka, tiheä ankka. Mutta ei kuin osmium,
joka on melkoisen passiivinen alkuaine ja tiheä.

Ankka plus v, saadaan on vankka.
Vankka ankka, onko sellaista? Ankathan aina 
tuntuu vaappuvan, ainakin kävellessä.

Olipa outo näky:
"Ankka reippaasti räpylöi tienreunaa kohti kotiaan.
Askeleensa vankka, vaikka sumu oli sankka."
  
Uskoako tuota näkemäänsä? Ei.