”Kuka olet sinä ruskea metsänkulkija?”, Jänis kuuli hiljaisen
kysymyksen oikealta puoleltaan.
”Jänis olen, nelitassuinen metsänkulkija.”
Jänis kääntyi katsomaan tuota vierasta.
”Kuka sinä olet? Näytät niin kovin erilaiselta.”
”Olen Mäyrä, eksynyt kauaksi kotoani.”
Jänis kahdella loikalla pääsi Mäyrän luokse ja ojensi oikean
etukäpälänsä ja sanoi:
”Tervetuloa, Mäyrä. Enpä ole koskaan nähnyt ketään sinunlaista.”
Käpälätervehtivät he siinä tovin aikaa. Jänis osoitti kohti
läheistä peltoa, jossa oli porkkanoita niin ihanissa riveissä ja vieläpä ilman
harsoja. Hymyillen he lähtivät kohti viljelyksiä. Mäyrällä oli nälkä.
Pellonlaidalla he pysähtyivät ja Jänis katseli ympäristöä. Mäyrä vieressä
haisteli. Uhkia ei näkynyt eikä tuoksunut. Kaverit vieläkin leveämmin hymyillen
jatkoivat porkkanoiden luo.
Jänis tokaisi: ”Tervetuloa ravintolaani, Mäyrä.”
Kaverukset kiertelivät ympäri porkkanamaata ja hymistelivät kuin
tiedemiehet. Lopulta Mäyrä istui porkkanoiden keskelle ja veti maasta porkkanan
molempiin etutassuihinsa. Jäniskin oli löytänyt mieleisensä kaksi porkkanaa.
Aurinko lopetteli työpäiväänsä, horisontin punerrus sai porkkanat
hehkumaan.
Jänis katsoi Mäyrää ja tokaisi:
”Iltaisin nämä maistuu paremmalta kuin päiväsaikaan. Loppuillalla
näissä on herkullisempi väri. Huomaatkos, Mäyrä?”
Jänis oli sattumalta kaksi päivää sitten lukenut
tietosanakirjasta, että mäyrät ovat kaikkiruokaisia. Helppo oli valita
ravintola, jossa tarjota ruokaa eksyneelle vaeltajalle.
Nälkä oli molemmilla. Mutta yhtäkkiä syöminen keskeytyi, koska
kaukana lehtikaalipalstan takana liikkui ihminen.
”Voi ei, naapurin pienviljelijä!”, huudahti Jänis. Molemmat
porkkanoijat nousivat katsomaan. Samaan aikaan lähtivät juoksemaan
pellonlaitaan. Koivun takana tarkkailivat. Kaverukset huomasivat kuinka naapuri
veti harsot porkkanoiden ja salkopapujen päälle.
Jäniksen ja Mäyrän takaa kuului vaimea ”perkele”. Heidän luokse
oli saapunut peura, joka oli nälkäinen myös. Se jatkoi kiroilua: ”Perkele, ei
olisi pitänyt nukkua koko päivää.”
Ei ole eläinten elämä helppoa. Sanomattakin selvää, että niin
kaikki kolme metsäläistä pohtivat. Miksi? Epäoikeudenmukaisia ovat ihmiset
muitakin kuin vain toisiaan kohtaan.
Nuo perkeleet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti