4. joulukuuta 2018

Valuva taivas

Taivas valuu.

Saan rakastaa sinua tässä kuutiossani.
Olet kuin kaunis perhosentoukka,
niin viaton ja aivan alussa.

Tökit minua, taas.

Lopulta repeän ja itken kipuni ääneen.
Kuulet tämän, luulen.

Olen kopio itsestäni,
melko tarkka,
tuskin kukaan huomaa eroa.
En edes minä itse.

Me ikoneina kuolemme tänään,
en valehtele:
minä en. Jaksan vielä pyristellä.

Olen ahven ilman jokea.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...