4. joulukuuta 2018

Valuva taivas

Taivas valuu.

Saan rakastaa sinua tässä kuutiossani.
Olet kuin kaunis perhosentoukka,
niin viaton ja aivan alussa.

Tökit minua, taas.

Lopulta repeän ja itken kipuni ääneen.
Kuulet tämän, luulen.

Olen kopio itsestäni,
melko tarkka,
tuskin kukaan huomaa eroa.
En edes minä itse.

Me ikoneina kuolemme tänään,
en valehtele:
minä en. Jaksan vielä pyristellä.

Olen ahven ilman jokea.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihminen ei ole laskujoki

Joet lopulta kaikki joskus laskevat mereen ellei meri ole täynnä.    Joki jaksaa odottaa. Ihminen ei ole joki, ei jaksa odottaa, vaikka ei v...