Taivas valuu.
Saan rakastaa sinua tässä kuutiossani.
Olet kuin kaunis perhosentoukka,
niin viaton ja aivan alussa.
Tökit minua, taas.
Lopulta repeän ja itken kipuni ääneen.
Kuulet tämän, luulen.
Olen kopio itsestäni,
melko tarkka,
tuskin kukaan huomaa eroa.
En edes minä itse.
Me ikoneina kuolemme tänään,
en valehtele:
minä en. Jaksan vielä pyristellä.
Olen ahven ilman jokea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Lahon puun alla istun, kunpa tuuli kaataisi tämän puun. Lahoaisi se lisää, vuokralaisia saapuisi uusia. Ja se lempeän pehmeä tunne, kun la...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti