Aamuisin.
Itseni tunnen loppuunhakatuksi tennispalloksi.
Vaivoin vierin sängystä olohuoneeseen.
Ne kolhut. Ne lamaannuttaa minut lattialle makaamaan,
kunnes saan itseni reilun tunnin vääntelyn jälkeen leikattujen,
väljien polvieni varaan ja keittiöön kahvinkeittimen viereen pääsen.
Kylmän, toissapäiväisen kahvin kera nielen masennus-
ja muut lääkkeeni:
Tämäkin päivä on nyt alkanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti