...ei ehtinyt joulua kokea.
18. joulukuuta 2017
15. joulukuuta 2017
Ryteikössä olen
hurma ei ole synonyymi,
eikä pohjaton ilo.
Mutta pelko on.
Minua vituttaa
olla pieni pelokas orava.
Ryteikössä piilotella.
Tämä sama sade kastelee
minut ja hymyilevän haukan.
Tärissyt olen jo kuusi tuntia
kuusen oksalla.
Pääni sisällä ryntäilevät
tutut sanat:
”Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.”
Maaseutu-tankoja
Jäniksen
tanka
Jäniksen korvat.
Ase pamahti kerran.
Hiljaisuus repii.
Ääneti on eläimet.
Metsän henget vapisee.
Pelto-tanka
Sammakon jalat,
Ase pamahti kerran.
Hiljaisuus kaikuu!
Sammakko pelkää hetken.
Muurahainen nukahtaa.
Mäyrän
tanka
Metsä huokailee.
Mäyrä koristen kuolee.
Hiljaisuus kaikuu!
Sammakko nauraa hetken.
Tajuaa hetken ilon.
Maaseutu-haikuilua
Jäniksen korvat.
Tähtitaivas rakoilee.
Kuu jo nukahti.
Mäyrä haikuilee
Yksin metsässä.
Tähtitaivas repeilee.
Nälkäinen Mäyrä.
Porkkana-haiku
Porkkana nukkuu.
Porkkana kuorsaa hyvin.
Aurinko laskee.
Peiteharso-haiku
Yksin on harso.
Yksin on harso illan.
Viha peurojen.
14. joulukuuta 2017
13. joulukuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











