6. lokakuuta 2016

5. lokakuuta 2016

Simmering, Oberdöbling, Am Schöpfwerk...

Juutuin tähän metroverkostoon.
Olen kuin tamburiini, jota ihmiset
ohimennen lyö laitureilla.

Pyörin holtittomasti lattialla,
kuin juoppo 
vessanpönttönsä ympärillä.

En löydä portaita pois
 täältä metrotunnelista, 
en koskaan?


3. lokakuuta 2016

Espan lava.

Sillä on esiintynyt kaiken tasoisia muusikoita.

Mä en.

Toisaalta ymmärrän sen, miksi mua ei ole
päästetty esiintymään lavalle:

Aina kun alan laulamaan, 
varikset ja harakat alkaa laulaa mukana.

Onko se kaunista kuultavaa? 

Ei.
Maileja tuhansia lensin tavatakseni
mun mielestä jazzin tähden. 

Ja huimaa, tapasinkin Milesin. 

Siinä me sit juteltiin niitänäitä.


Jossain leffassa motellin asukas löysi kaulasta katkaistun pään
jäiden seasta, tällaisesta jääpala-automaatista Amerikassa.

Mä siksi/siitä huolimatta hain jäitä juomaani, mutta.

Mutta sellainen ikäänkuin pettymys,
ei jäiden seasta ilmestynyt päätä. 

Toisin sanoen: en ole saanut luotua näyttelinuraani
yhtään sen pidemmälle kuin ala-asteen koulunäytelmät,
joissa olin joko puu takavasemmalla 
tai kivi takaseinän edessä.


Lähetin pullopostina ison kasan,
magnum-pullollisen täynnä
mielenkiintoisia keräämiäni kiviä
Geologian tutkimuskeskukseen.

Paikalliseen ihmisen jätöksen väriseen 
Keravanjokeen heitin pullon kivineen.

Sinne se pohjaan loiskahti,
ei taidan koskaan Kuopioon asti päästä.
Luulen.
Tiukka sienalainen cover-bändi, 
joka soittaa lähinnä Anthrax-covereita.

Anarkistiset renkaat.

Aurinko on taas helvetin syysmasentunut.
 
Se ei jaksa kunnolla koko päiväksi nousta sängystään. 
Ymmärrän sitä todella hyvin.
 
Jos mulla oisi samanlainen taivaallinen sänky,
en mäkään siitä viitsisi nousta. 
En, vaikka en olisi masentunut.
 
Työterveyslääkäri haluaisi määrätä sille 
selektiivistä serotoniinin takaisinoton estäjää,
mutta kaikki edelliset lääkekokeilut 
on epäonnistuneet.
 
Lääkkeet ovat tuhoutuneet samantien 
kuumuudessa auringon ottaessa
määrättyjä lääkkeitään.


Muusani, joka innosti minut ottamaan kuvan Muusastani.

2. lokakuuta 2016

Nukkumisessa parasta on se,
kun aamulla herätessä on väsyneempi
kuin illalla mennessä nukkumaan.

Ja se, että seuraavana iltana on
väsyneempi kuin aamulla.

Ja etenkin se on hienoa, 
että seuraavana aamuna on
väsyneempi kuin edellisiltana...

Oravanpyöränukkuminen.

Rave this until you what